Kuolemantähti II

Jedipediasta, vapaasta Tähtien sota-tietosanakirjasta tänään, 21. syyskuuta 2019
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä on artikkelin kaanonversio.  Paina tästä lukeaksesi artikkelin Legends-versiota. 
Obiwanarchives.jpg

Ehkä arkistot ovat epätäydelliset.

Tämä artikkeli, käännös tai niiden osa on vasta keskeneräinen, ja sitä ei ole saatettu loppuun.

Koska artikkeli on kesken, kaikenlainen apu sen parantamiseksi on tervetullutta.

[+/–]
DeathStar2.jpg
Kuolemantähti II
Tuotannolliset tiedot



Hinta

Yli 1 000 000 000 000 galaktista krediittiä[1]

Tekniset tiedot
Pituus

160 kilometriä[2]

Leveys

160 kilometriä[2]

Korkeus/syvyys

160 kilometriä[2]

Aseistus
Täydennykset
Miehistö
Elossapito

On

Yhteysjärjestelmät

On

Käyttö
Rooli(t)

Planeettoja tuhoava taisteluasema[3]

Liittoutuma

Galaktinen Imperiumi[3]

Tuhottu

Endorin taistelun aikana[3]

Paikalla taisteluissa/tapahtumissa

Endorin taistelu[3]

Komentaja(t)

Moffi Tiaan Jerjerrod[1]

Väestö

2 471 647[1]

Vaikkakin pelkällä moukantuurilla, kapinalliset saivat tuhottua ensimmäisen Kuolemantähden. Rakentamalla uudelleen Kuolemantähden, ja käyttämällä sitä niin monesti kuin on tarvetta palauttamaan järjestys, me todistamme, että heidän onnensa on loppunut. Me todistamme olevamme ainoa galaktinen mahti ja tulemme aina olemaan.
Luutnantti Nash Windrider[lähde]

Toinen Kuolemantähti, josta käytettiin myös nimeä Kuolemantähti II, oli valtava taisteluasema, jonka tulivoima riitti tuhoamaan kokonaisen planeetan. Yavinin taistelun ja alkuperäisen Kuolemantähden tuhoutumisen jälkeen Galaktinen Imperiumi alkoi rakentaa uutta ja paremmin aseistettua taisteluasemaa, joka oli alkuperäistä voimakkaampi.

Ennen kuin sitä pystyttiin käyttämään galaksissa sen tuhosi lopulta Millennium Falcon, YT-1300 kevyt rahtialus, kriittisellä osumalla reaktoriytimeen.

Kuvaus[muokkaa]

Suunnittelu[muokkaa]

Asema oli suuri pyöreä rakennelma, halkaisijaltaan 160 km ja siinä oli 560 sisäistä tasoa, joihin mahtui 2 471 647 matkustajaa sekä miehistöä.[1] Kuolemantähti II oli merkittävästi suurempi kuin edellinen Kuolemantähti ja noin 3% Endorin koosta.[2] Suuri kovera lautanen aseman pohjoisella puoliskolla sisälsi sen superlaserin. Kuten myös edeltäjäänsä, valtaistuin asennettiin galaktiselle keisarille.[3]

Koska asema pysyi paikallaan kiertoradalla eikä liikkunut Endorin mukana, se vaati suunnattoman voiman painovoiman vastustamiseen. Käyttäen Endorissa sijainneen kilpigeneraattorin tuottamaa repulsionostekenttää säilyttämään sijaintinsa, Kuolemantähti II loi maanjäristyksiä, vuoroveden epätasaisuuksia ja muita geologisia häiriöitä alapuolelleen.[2]

Aseistus[muokkaa]

Toisen Kuolemantähden huomattavin ase oli sen vaikuttava superlaser, jossa oli alkuperäisestä Kuolemantähdestä poiketen vain kolmen minuutin latausaika. Aseman hyperainereaktoreista virtansa saava superlaser keskitti useita lasereita valtavien vihreiden kyberkristallien läpi yhdeksi tuhoisaksi säteeksi. Puolustautumista varten asemalla oli 15 000 raskasta ja tavallista turbolaseria sekä 7500 laserkanuunaa ja 5000 ionikanuunaa. Siellä oli 768 vetosädettä, kuten myös TIE/LN tähtihävittäjiä ja niiden muunnelmia avaruustaisteluihin sekä lukuisia AT-AT- ja AT-ST-talsijoita maatehtäviin.[1][3]

Voima[muokkaa]

Aseman voimanlähteenä toimivat useat hyperainereaktorit, joiden tuhoutuminen olisi katastrofi asemalle.[1]

Esiintymiset[muokkaa]

Kaanonittomat esiintymiset[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]