Pääalus

Jedipediasta, vapaasta Tähtien sota-tietosanakirjasta tänään, 25. elokuuta 2019
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Paina tästä lukeaksesi artikkelin kaanonversiota.  Tämä on artikkelin Legends-versio. 
Useiden pääalusten kokovertailua
Pääaluksilla on useita käyttötarkoituksia: tutkimus, kuljetus, turismi, sekä– erityisesti viime aikoina – sota.
komentaja Elpfel, Mon Calamarin risteilijä Wavesongin komentava upseeri.[lähde]

Pääalus oli yleisnimitys, jolla viitattiin mihin tahansa aseistettuun tähtialukseen, joka oli yli 100 metriä pitkä. Tämän luokan aluksissa oli pieniä ja ketteriä korvetteja, kuten Corellian Engineering Corporationin CR90 korvetti, sekä valtavia supertähtituhoajia, kuten Kuat Drive Yardsin Eclipse.

Historia[muokkaa]

Mutta näillä tuhon välineillä on myös heikkoutensa. Suuri virrankulutus, matala ohjattavuus; monimutkainen tarpeeton järjestelmän suunnittelu, suuret miehistövaatimukset, taktiset haitat pieniä tähtihävittäjiä vastaan - galaksin onneksi nämä alukset eivät ole voittamattomia, tosin ne ovat lähempänä kuin mikään muu ase tunnetussa historiassa…
komentaja Elpfel.[lähde]
Venator-luokan tähituhoajat olivat Galaktisen Tasavallan yleisin pääalus kloonisodissa

Tämän luokan alukset suunniteltiin yleensä laivastosodankäyntiin, usein sijoitettuna sotalaivastoihin strategisen planeetan kiertoradalle. Ne muodostivat yleensä laivaston päähyökkäysryhmän. Tavalliseen määritelmään oli kuitenkin muutamia poikkeuksia. Esimerkiksi Sienar Fleet Systemsin GAT-12 Skipray Blastboat oli pääalus raskaan aseistuksensa vuoksi, vaikka sen pituus oli vain 25 metriä ja se toimi enimmäkseen raskaana rynnäkkötähtihävittäjänä.

Näissä aluksissa oli yleensä alusten ja hävittäjien vastainen puolustusaseistus, raskaista inonikanuunoista turbolasereihin. Useat pääalukset toimivat myös tukialuksina ja niissä oli tähtihävittäjiä, laskeutumisaluksia ja muita tarvittavia resursseja.

Koostaan johtuen pääaluksissa oli suhteellisen suuri miehistö, joissain tapauksissa jopa tuhansia henkilöitä. Esimerkiksi 1600 metriä pitkä Imperial-luokan tähtituhoaja vaati 37 000 hengen miehistön toimiakseen täydellä tehokkuudella. Oli myös aluksia, jotka käyttivät paljon pienempää miehistöä, joko edistyneiden ohjausjärjestelmien tai yksinkertaisesti tarpeen vuoksi, kuten Katana-laivasto ja Errant Venture.

Luokitus[muokkaa]

Anaxesin sotaopiston järjestelmän mukaisesti pääalukset jaettiin seitsemään luokkaan.

Aluksia saatettiin kuitenkin siirtää ylös tai alas luokittelussa, aseistuksesta ja tarkoitetusta roolista riippuen. Esimerkiksi Carrack-luokan kevyt risteilijä olisi 350 metrin pituuden perusteella fregatti, mutta aseistuksensa ja roolinsa vuoksi sitä pidettiin joskus risteilijänä.[8]

Esiintymiset[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]